Tanskalaisen H C Andersenin viisaassa sadussa Keisarin uudet vaatteet hoviräätäli uskotteli keisarille ommelleensa hänen päällensä hienon kostyymin. Keisari uskoi ja hoviväki myötäili ihastuneena. Keisari pasteerasi ilkialastonna kadulla. Kansa huokaili ja ihasteli, kunnes pieni tytöntyllerö huusi ”Mutta keisarihan on alasti”.
Mikkelin valtuuston hyväksymässä kasvuohjelmassa esitetään
tavoitteeksi saada tänne 1000 uutta tuotannollista ja teollista työpaikkaa sekä
niiden kylkiäisinä vielä 1500 muuta työpaikkaa. Aikataulua ei kerrota, mutta oletan
sen olevan vuosikymmenen 2030 vaihde.
Pidän asetettua 2500 uuden työpaikan tavoitetta mahdottomana.
Yleisten kasvuennusteiden perusteella näyttäisi työpaikkojen määrän laskun
hidastaminen seuraavina parina vuosikymmenenä jo melkoiselta saavutukselta.
Aiemmissa kirjoituksissa korostin vuosikymmeniä kestäneen kasvun
vaiheen olevan loppu Mikkelissä. Viime vuosituhannen jälkipuoliskon sekä
väkiluvun, että myös työpaikkojen kasvu kulminoitui 2010 vuoden paikkeille.
Tuolloin lähti väkiluku laskemaan siten, että sen ennustettu
pudotus on10 000 ihmistä vuoteen 2040 mennessä.
Työpaikkojen määrä on laskenut vuodesta 2007 tämän
vuosikymmenen alkuun noin 2000 eli sen, minkä väkilukukin. Työpaikat
Tilastokeskus laskee työssä käyvien määrän perusteella. Työpaikat ovat
vähentyneet sekä julkisella puolella että myös teollisuudessa ja yksityisissä
palveluissa. Esimerkiksi yritystoimipaikkojen henkilöstö eli työpaikat vähenivät
2013–2020 peräti 1471.
Julkisten työpaikkojen lasku osui aiempaan vaiheeseen.
Täältä katosi runsaasti valtion työpaikkoja varuskunnan poistuttua. Puolustusvoimien
nykyisistä työntekijöistä useat ovat täällä etätöissä urakierrollaan. Aluehallinnossa
supistukset iskivät esimerkiksi verohallintoon. Valtio keskitti ja rationalisoi
toimiaan. Kaupungilta vähenivät työpaikat erityisesti kuntaliitoskarenssien jälkeen.
Sosiaali- ja terveydenhuolto kasvoi, mutta nyt valtion yritykset
säädellä soten työvoimaa näyttäisi iskevän myös sinne. Siellä on edelleen
kuitenkin samaan aikaan pula työvoimasta. Korkeakoulutuksen henkilöstö on
lisääntynyt, mutta nyt se on saavuttamassa lakipisteensä.
Koko Etelä-Savo menetti 8783 työpaikkaa vuosina 2007 – 2021.
Savonlinnasta katosi 3122 työpaikkaa eli yli 1000 enemmän kuin Mikkelissä. Vuonna
2021 yritystyöpaikkoja oli täällä 11600. Julkisia työpaikkoja oli 10100.
Mikkelissä kävi töissä noin 3000 työntekijää muualta ja mikkeliläisiä
työskenteli muualla 2300. Muualla työskentelevien lukumäärä ei ole juuri
muuttunut parina vuosikymmenenä.
Mikä on Mikkelin asema teollisten ja tuotannollisten
työpaikkojen kehityksessä?
Myös Mikkeliin tuli 1900-luvun alkupuolella sähköverkoston
yleistyessä sahoja, meijereitä ja pientä muuta aluetta palvelevaa tuotantoa.
Raaka-aineet olivat paikallisia. Mikkelistä
ei kuitenkaan tullut toisin kuin esimerkiksi Lahdesta teollisuuskeskusta,
vaikka sähköverkosto mahdollisti teollisuuden irtautumisen koskien käyttövoiman
ääreltä.
Mikkeliin alkoi
syntyä jonkin verran kehittyneempään teollisuutta 1900-lopulla. Sähkö käyttövoimana
ja mikroprosessorien tulo teolliseen ja muuhun tuotantoon toivat tänne mm
kirjapainoja. Nyttemmin tuo vanha savupiipputeollisuus on täältä lähes
kaikonnut. Ristiinassa sentään ovat edelleen Euroopan suurin UPM-vaneritehdas,
Kuomionkoskella kenkätehdas ja Tiikalassa lihajalostamo. Uudenaikaisin ja
suurin on Mölnlycke.
Suomessa on meneillään energian tuotannossa suuri murros.
Vihreä energia ja atomivoima houkuttelevat puoleensa teollisuutta. Toinen
merkittävä tekijä on kuljetukset. Niinpä megaluokan investoinnit ovat järjestään
menneet tai menossa rannikolle, paikkakunnille kuten Tornio, Kemi, Oulu, Raahe,
Kokkola, Vaasa, Uusikaupunki, Turku, Helsinki, Porvoo, Loviisa, Kotka ja Hamina.
Suurinvestointeja sisämaahan on tullut vain Äänekoskelle jalostamaan puuta Manner-Suomen
metsistä ja Sotkamon Talvivaaraan kaivannaisten äärelle.
Nyt vihreäsiirtymä sinänsä mahdollistaisi tuotannon
toteuttamisen esimerkiksi Mikkelissä, mutta raaka-aineiden ja tuotteiden
kuljetuskustannukset tulevat entistä ratkaisevimmiksi. Etelä-Savo on
talousalueena syrjässä. Tänne ei voida odottaa syntyvän prosessiteollisuutta ja
suurta kappaletavaratuotantoa. Olemme kaukana raaka-aineista ja hankalien
kuljetusten päässä suurasiakkaista. Sitä paitsi vihreästä siirtymästä on ankara
kilpailu joka puolella. Etelä-Savolla ei ole erityistä kilpailuvalttia muihin
verrattuna.
Suuren tuotannollisen toiminnan sijaan tänne voisi syntyä
erilaista teollisuuden palvelutoimintaa, mikä ei vaadi suuria investointeja.
Näitä ovat esimerkiksi suunnittelu, markkinointi, ylläpitopalvelut,
hallinnointi jne. Se vaatisi Mikkelistä suuria ponnisteluja, jotta alue olisi
vetovoimainen nuorelle hyvin koulutetulle porukalle. Se toisi myös tänne aimo
annoksen kansainvälisyyttä. Tarvittaisiin uusia vetovoimaisia asuinalueita, veroäyrin
huomattavaa laskua, hyviä tietoliikenteen yhteyksiä myös reuna-alueille ja
erityisesti hyviä koulutuspalveluja eli hyvät lähikoulut ja monipuolisen
lukion.
Mikkeli ei ole meidän ainoan metropolin eli
pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta. Se rajautuu nykyisin akselille Raasepori
- Lohja – Hämeenlinna – Lahti - Porvoon akselille. Mikkeli sijaitsee seuraavalla
eli vapaa-ajan vyöhykkeellä. Valitettavasti tällä hetkellä olemme rajattu ulos
Pietarin metropolin vyöhykkeiltä.
Johtopäätökseni on, että Mikkelin tulisi paikantaa itsensä
luonnollisten vahvuuksiensa mukaiseen asentoon Suomen talouskartalle. Nämä
todetaan myös Etelä-Savon maakuntaliiton strategiassa alueemme vetovoimiksi.
Vahvuuksia ovat vapaa-ajan vyöhyke, metsätalous ja luonnollinen perustuotanto, pienehköjen
teollisten toimintojen verkostot, yleiset yhteiskunnalliset palvelut kuten sote
ja alempikorkeakoulutus sekä perinteiden mukaan maanpuolustus. Suuria
tuotannollisia investointeja ei tänne tule.
Lohduttavaa sentään on, että uskon tänne jäävän vähentyneen väen
työllistyvän hyvin. Työttömien noin 2000 määrä pienenee huomattavasti.
Alkutuotanto, matkailu ja kauppa vetävät alueelle kesäisin entistä enemmän
kausityöntekijöitä. Ulkomaalaisten työntekijöiden osuus työvoimasta tulee
kasvamaan. Siis tämä kaikki, vaikka väkimäärä ja työpaikat jatkavat laskuaan kohti
vuotta 2040.
Lopuksi vielä esimerkki siitä, että työpaikalla ja
työpaikalla on väliä. Matkailutulo oli 2021 Etelä-Savossa 457 milj euroa
vuodessa. Matkailussa työntekijöitä oli täällä 2800. Mikkelin seudun
matkailutulo oli tuosta yli puolet. Yksi työpaikka toi tänne siten 160 000
euroa. Tuo matkailutulo jakaantui Mikkelin seudulla mielenkiintoista kyllä vuonna
2015 seuraavasti; vähittäiskauppa 41 %, majoitus 9 %, ravitsemus 34 %,
henkilöstöliikenne 11 % ja muut 5 %. Nykyisin uskotaan vähittäiskaupan osuuden
kasvaneen lähes 50 prosenttiin. Tämä tulo on kaikki tyyni seutukuntamme
ulkopuolelta ja on tuonut laajalti elinvoimaa koko palveluketjuihimme.
Tuota on vain vaikea tunnistaa. Se tuppaa olemaan kuin ilma,
jota hengitämme. Ainakaan se ei ole palvelua, jossa täkäläiset sisälämmittävät laittamalla
rahaa taskusta toiseen.
Jussi Palonen